Nykyään 3D-elokuvia katsellessa harvoin tulee mieleen se, että nykyteknologia ei todellakaan ole aina ollut yhtä upeaa kuin mitä se on tänään. Kun tarpeeksi kauas tutkii elokuvien historiaa, tajuaa senkin, ettei aivan ensimmäisissä elokuvissa ollut edes ääniä – ne olivat mykkäelokuvia! Saattaakin tuntua vaikealta
kuvitella pystyvänsä nauttimaan täysin hiljaisesta elokuvasta, mutta omana aikanaan ensimmäisten elokuvien ilmestyminen oli todellinen ihmetyksen aihe. Siinä missä nykyään elokuvia tarjoavat elokuvateatterit, Netflix ja monet muut paikat, oli menneinä aikoina elokuvateatteriin meno suuri tapahtuma.
100 vuotta sitten valokuvatkaan eivät olleet vielä niin yleisiä. Kuvauslaitteiden hankkiminen oli äärimmäisen kallista ja siten vain harvojen oikeus. Valokuvien katseleminen oli jännittävää, puhumattakaan siitä, että kuva rupeaisi liikkumaan ja kertomaan tarinaa. Aluksi ensimmäisten elokuvien ilmestyessä monelle ihmiselle olikin vaikeaa ymmärtää, mistä oikein oli kyse.
Aivan ensimmäisenä elävänä kuvan pidetään vuonna 1878 brittiläisen herra Muybridgen luomaa liikkuvaa kuvaa hevosesta. Sen nimi oli The Horse in Motion eli hevonen liikkeessä. Mies kuvasi useilla kameroilla hevosen liikettä, jonka jälkeen hän yhdisti valokuvat keskenään saaden aikaan illuusion liikkuvasta hevosesta. Tämän myötä ratkaistiin jo kauan väitelty kiista siitä, koskettaako hevonen kaikilla neljällä kaviollaan maata missään vaiheessa. Vastaus on kyllä – aivan hetken aikaa kaikki kaviot ovat kiinni maassa samanaikaisesti.