Elokuvilla on tapana ammentaa murusia todellisesta elämästä ja tapahtumista kaikkine upeine hetkineen, haasteineen, suruine ja iloineen. Yksi esimerkki tästä on elokuva Moonlight, joka ilmestyi elokuvateatteriin juuri oikeaan aikaan, vuoden 2016 lopulla. Kulunutta vuotta oli leimannut amerikkalaisten vähemmistöryhmien kokema syrjintä ja epäinhimillinen kohtelu aina tavasta, jolla Yhdysvalloissa poliisit ovat kohdelleet mustaihoisia miehiä ja isku homojen suosimaan yökerhoon Orlandossa.
Barry Jenkinsin ohjaama ja lähinnä Floridassa kuvattu elokuva Moonlight on äärettömän syvälle ulottuva ja todella koskettava elokuva, joka kertoo homouttaan piilottelevasta miehestä. Ohjaaja Jenkins on onnistunut erinomaisesti näyttämään kohtauksissa uskottavan kuvauksen maailman nykytilanteesta ja tarjoaa katsojille Moonlight-elokuvan kautta mahdollisuuden saada edes hieman ymmärrystä ja käsitystä sille, millaista mustana homomiehenä eläminen nykypäivän Amerikassa oikeastaan edes on. Moonlight on ehdottomasti vuoden parhaimpiin lukeutuva leffa, ja jotkut ovat jopa nimittäneet sitä yhdeksi koko vuosikymmenen vaikuttavimmista ja upeimmista elokuvaohjauksista. Moonlight kertoo tarinan nuoren tummaihoisen homomiehen varttumisesta hiukan ankeissa ja rankoissa oloissa miamilaisessa lähiössä. Elokuva seuraa miehen kasvamista kolmessa vaiheessa siten, että tarina alkaa hänen lapsuudestaan, jatkuu nuoruuteen ja lopulta aikuisuuteen. Jokainen elämänvaihe on erilainen ja tuo mukanaan omat haasteensa. Elokuvassa kaikkia kolmea elämänvaihetta näyttelee eri näyttelijä, mutta suoritukset sulautuvat hyvin yhteen ja lopputulos on uskottava ja todella tunteisiin vetoava.
E
lokuvassa näyttelevät Trevante Rhodes, André Holland, Mahershala Ali, Janelle Monáe, Ashton Sanders, Jharrel Jerome sekä Naomie Harris, jotka ovat monen mielestä onnistuneet mainiosti roolisuorituksissaan. Kenties vieläkin enemmän huomiota kuitenkin herättää se, että Moonlight on ensimmäinen ainoastaan mustista näyttelijöistä koostuva elokuva ja homoista kertova elokuva, joka on voittanut parhaan elokuvan pystin Oscar-gaalassa. Tämän ohella elokuva sai peräti kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mikä on huikea suoritus.
Elokuva on kuvattu huomiota herättävän puhuttelevasti. Esimerkiksi vesialueet ja ranta, joita elokuvassa näkyvät, tuntuvat äärettömän todenmukaisilta ja suorastaan imaisevat katsojan mukaansa elokuvan tunnelmiin. Yksi esimerkki tästä on kohtaus, jossa sameanturkoosi merivesi liplattaa ja sen keskellä kantaa mies käsivarsillaan poikaa. Myös valaistus ja tietyt lavasteisiin liittyvät valinnat ovat saaneet osakseen paljon suitsutusta, sillä elokuva hehkuu upeissa ja herkissä värisävyissä kuten sinertävässä kuunvalossa, josta elokuvan nimikin on peräisin.
Onnistuneen kuvauksen rinnalla kenties vieläkin vaikuttavampi lienee tapa, jolla elokuva välittää tunteita näyttelijän ilmeiden välityksellä. Vaikka Moonlightista löytyy runsain mitoin mahtavaa dialogia, on elokuvan suurinta antia kaikki se, mikä jätetään sanoin sanomatta ja mikä ilmaistaan muilla keinoilla. Mikäli etsinnässä on jokin tunteisiin vetoava ja samalla ajatuksia herättävä elokuva, on Moonlight siinä tapauksessa ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä.